Vihdin Taekwondoseuralle seitsemän mustaa vyötä

Lauantaina Nummelassa pidetyn dan-kokeen suoritti 15 taekwondon harrastajaa eri seuroista

Lauantaina koitti Vihdissä kauan odotettu päivä. Aamuyhdeksän aikaan Kuoppanummen koulukeskuksen kamppailusaliin alkoi kerääntyä puna- ja mustavöisiä taekwondon harrastajia. Tunnin kuluttua alkaisi dan-koe eli mustan vyön koe.

Kokelaita oli kolmesta seurasta: Vihdistä seitsemän – enemmän kuin koskaan ennen – Lohjalta viisi ja Iisalmesta kolme. Ikäjakauma oli myös huomattava, nuorin täyttää vasta tänä kesänä 16, vanhimmalla tulee täyteen 49 vuotta.

2.danin mustaa vyötä yrittivät Vihdistä Tero Halén, Ilkka Vikström ja Anita Halén, Lohjalta Tanja Flythström sekä Iisalmesta Simo Jokinen, jolla on ollut merkittävä historia Vihdin seurassa. Näyttöä 1.daniaan varten olivat antamassa Mia Alm, Tiina Eskuri, Tomi Syväsalmi ja Jari Syväsalmi Vihdistä, Ida-Lina Lukkarila, Esa Lukkarila, Mika Lahtinen ja Jouni Lahtinen Lohjalta ja lopuksi Jarmo Saastamoinen ja Ermo Kastarinen Iisalmesta.

Koe koostui monesta osasta

Kymmeneltä jännityksen oli väistyttävä tieltä, sillä koe alkoi. 2.danin kokelaan jäivät saliin perustekniikkaosiota varten Marcos Kuusjärven, 5.dan, Markku Vuorikosken, 4.dan, Dennis Vainion, 3.dan, ja Lauri Vainion, 3.dan, huomaan. Tunnin päästä testin ensimmäinen osio oli ohi, ja edessä odotti teoriakoe, jonka 1.danin kokelaat olivat juuri suorittaneet. Hikisille ja uupuneille konkareille annettiin paperit käteen Kari Sirviön, 2.dan, Hannu Vikströmin, ja Tatu Iivanaisen, 2.dan, valvonnassa. Sillä välin, kun ensikertalaiset kostuttivat salin ilmaa hiellään, toista kertaa testattavana olijat antoivat näytteen tiedoistaan lajin historian ja filosofian osalta.

Pienen tauon jälkeen kaikki siirtyivät yhdessä poomse- eli liikesarjaosuuteen, jonka jälkeen vuorossa olivat askelottelut. Askelottelujen tarkoituksena on harjoitella ja tässä tapauksessa näyttää perustekniikoiden hallinta vastustajaa vastaan. Toinen hyökkää ennalta määritellyllä tavalla ja siihen vastataan valitsemallaan tavalla ensin torjunnalla, sitten vastaiskulla. Useiden vuosien, osalla yli kymmenen, harjoittelu kantoi hedelmää, ja monimutkaiset tekniikkakombinaatiot yksinkertaisempien vastaiskujen lomassa näyttivät vaikuttavilta. Moni oli harjoittelussaan ottanut kokeen erityisen vakavasti suunnitellen hienostuneita yhdistelmiä.

Tähän väliin ei taukoa annettu, vaan siirryttiin suoraan hosinsuliin eli itsepuolustukseen. Aluksi hyökkäykset olivat tarttumaotteita, joihin vastattiin joko irtautumisella tai mieluummin hallintaotteilla vastustajaa vahingoittamatta. Seuraavaksi oli vuorossa ns. kova itsepuolustus, jossa hyökkääjä tuli päälle lyönnein ja potkuin. Puolustaja tietysti vastasi samalla mitalla. Vaikeustasoa nostettiin hetken kuluttua antamalla hyökkääjälle keppi.

Lisää jännitystä saatiin, kun hyökkääjiä olikin yhden sijasta kaksi. Enää ei voinutkaan keskittyä pelkästään hyökkäyksen torjuntaan, sillä samalla oli varmistettava, ettei toinen hyökkääjä pääsisi yllättämään selkäpuolelta. Kokelaiden taidoista kertoo hyvin se, että vaikka yksi jos toinenkin lenteli hurjan näköisesti pitkin salia, mitään suurempaa vammaa ei sattunut, jokunen mustelma vain.

Suojat päälle ja ottelemaan

Rankan itsepuolustusosion jälkeen moni oli huokaista helpotuksesta, kun Marcos antoi muutaman minuutin tauon, mutta ilo oli lyhytaikaista. Käsky oli laittaa rintapanssari, kypärä ja muut suojat päälle ottelua varten. Taekwondo-ottelussa on normaalisti täyskontakti, mutta näin koetilanteessa tarkoituksena ei toki ollut murjoa vastustajaa, vaan näyttää osaavansa ja ymmärtävänsä ajoituksen ja liikkumisen salat. Kuusi kahden minuutin erää vauhdikasta potkujenvaihtoa imi itse kustakin mehut pois. Tämän jälkeen oli sentään miltei puolen tunnin tauko.

Levähdyksen jälkeen jatkettiin vielä ottelumuodossa. Nyt vain otettiin rintapanssarit pois ja käsiin vedettiin hanskat, jolloin pääosumat tulivat sallituiksi ja ottelu vieläkin nopeatempoisemmaksi hansikkaiden viuhahdellessa potkujen lomassa ylös ja alas. Jonkin ajan kuluttua ottelusta palattiin kaksi yhtä vastaan –itsepuolustukseen, joskin tällä kertaa toinen hyökkääjistä sai kepin käteensä. Tavoitteena oli paitsi saada hyökkäävät lannistettua myös ottaa keppi heiltä pois.

Lopuksi otettiin vielä pikainen hyppypotkuosuus, jossa Hannu, Kari, Tatu ja Ville Rönkä, 1.dan, ottivat pistehanskat käteensä maalitauluiksi. Väsymyksestä huolimatta jokainen jaksoi yrittää ja hyppypotkut, joista taekwondo on tunnettu, viuhahtelijat niin korkealle, että maalitauluja alkoi jo olla vaikea pidellä.

Aikatauluun oli merkitty murskausosuus alkavaksi 16.00, jolloin yleisöllä oli mahdollisuus päästä katsomaan sukulaisiaan ja ystäviään tositoimissa. Aikaa oli miltei tunti, joten pienen tankkauksen jälkeen käytiin lävitse teoriakoe, joka suurimmalla osalla oli mennyt kiitettävästi.

Koe alkoi olla jo lopuillaan, mutta yleisön ilmestyminen aiheutti selvästi mustan vyön kokelaille jännitystä. Kukin kokelas oli etukäteen suunnitellut kahdesta neljään murskaustekniikkaa, jotka he sitten esittivät yhtenä kokonaisuutena koottaviin murskauslevyihin. Yksi levyistä onnituttiin jopa iskemään lopullisesti hajalle.

Jännitys tiivistyi päätöksen lähestyessä

Kun kaikki olivat näyttönsä antaneet siirryttiin kaikkien odottamaan päätösosuuteen, jossa kokeen pitäjä Marcos Kuusjärvi muistutti arvoista, joita jokaisen mustan vyön tulee vaalia. Hän painotti myös sitä, että tie taekwondossa ei pääty mustan vyön suorittamiseen, vaan pikemminkin alkaa siitä. Vuosien harjoittelu tätä ennen on tavallaan ollut pohjatyötä, josta nyt lähdetään toden teolla kehittymään.

Jännitys saattoi miltei tuntea härmistyvän käsin kosketeltavaksi, kun Marcos yksi kerrallaan lausui jokaisen vyönsä ansainneen nimen. Ansaitusti kaikki kokelaat pääsivät lävitse ja saivat sitoa vyötärölleen mustan vyön. Mialle annettiin hänen nuoresta iästään johtuen punamusta poom-vyö, jotka ovat Suomessa harvinaisia, mutta Vihdin seuralle jo toinen – ensimmäisenä vihtiläisenä sen sai Toni Eskuri muutama vuosi sitten. Poom on kaikin puolin samanarvoinen dan-asteiden kanssa, mutta myönnetään vain alle 16-vuotiaille ja osoittaa siten esimerkillistä edistymistä nuoresta iästä huolimatta. Kun Mia pian täyttää 16, hän jättää poom-vyönsä naulaan roikkumaan ja pukee päälleen mustan vyön.

Koko tilaisuus oli ohitse viiden aikaan illalla. Takana oli seitsemän tunnin rypistys, josta kaikki selvisivät onnellisina voittajina. Osalle vierähti onnesta jokunen kyynel poskelle eikä se kaukana ollut vyökokeen pitäjilläkään – tämä oli onnistuminen paitsi mustan vyönsä ansainneille, myös niille, jotka ovat heitä siihen valmentaneet. Kamppailusalista siirryttiin kuohujuoman ja Pommacin jälkeen Esbecon Oy:n tiloihin syömään ja saunomaan Harri Punakiven, 1.dan, isännöimänä.

Kaikilla pitkä historia taekwondon parissa

Jokainen uusia musta vyö on Vihdin seuralle merkittävä. Simo Jokinen oli aikoinaan ensimmäinen Vihdissä lajin aloittanut, joka saavutti mustan vyön. Sittemmin hän oli pitkään Iisalmen ainoa dan-arvoinen, nyt tuon seuran ainoa 2.dan. Tero Halén olikin sitten toinen ”täysin vihtiläinen” mustavöinen. Nyt hän on ottanut pitkällä tiellään jälleen yhden askelen eteenpäin. Teron vaimo Anita on ensimmäinen vihtiläinen dan-arvoinen nainen – tähän asti myös ainoa – nyt myös ensimmäinen 2.danin arvoinen nainen.

Ilkka Vikströmin piti alun perin takia osallistua 2.danin kokeeseen jo pari vuotta sitten, mutta sitten ilmaantuikin yllättäviä esteitä, joten lauantaina suoritettu koe tuntui varmasti mahtavalta. Jari ja Tomi Syväsalmi ovat edenneet rivakasti ja varmasti vyöarvoissa ylöspäin taidon ja tunnollisen harjoittelun myötä. Seuran ylemmät vyöt ovatkin odotelleet heidän ansaitsemaansa dan-koetta.

Tiina Eskuri on MM-tason ottelija, joten harjoitteluaikaa on kulunut muuhunkin kuin tähän kokeeseen valmistautumiseen. Toisaalta Eskurin taekwondoperheestä isoveli Toni oli seuran ensimmäinen poom-arvon suorittanut harjoittelija, joten Tiinalla varmasti sen suhteen ollut kannustinta mustalle vyölle.

Mia Alm on, kuten sanottua, seuran toinen poom-asteeseen yltänyt harrastaja. Vaikka näitä vyöarvoja jonkin verran maailmalta löytyykin, Suomessa heitä on ollut vain kourallinen. Musta vyö ei ole kenellekään helppo saavutus, mutta erityistä arvoa on annettava Mialle, sillä 15-vuotiaalle vaatimukset ovat aivan samat kuin muillekin.

Tatu Iivanainen