Sabu-koe 2008
Vihdin taekwondolle kaksi uutta opettaja-arvoa
Vihdin Taekwondoseurassa tehtiin suomalaista taekwondohistoriaa, kun ensimmäistä kertaa 4.dan sabunim-kokeen suorittivat isä ja poika samaan aikaan. Dennis ja Lauri Vainio suoriutuivat useamman tunnin kestäneestä kokeesta erinomaisesti, ja näin ollen kokeen pitäjät Marcos Kuusjärvi ja Markku Vuorikoski myönsivät Dennikselle ja Laurille taekwondon opettaja-arvon. Taekwondossa ensimmäisiä mustanvyön asteita (1.-3.dan) kutsutaan korealaisella termillä kjosanim, joka tarkoittaa oppilasta. Kun harrastaja saavuttaa 4.dan arvon, häntä kutsutaan opettajaksi (sabunim).
Dennis ja Lauri aloittivat samaan aikaan 16 vuotta sitten Vihdissä seuran toisella alkeiskurssilla, ja siitä saakka molemmat ovat harjoitelleet tinkimättömästi läpi vuosien. Sabunim-koe erosi aiemmista kokeista huomattavasti siten, että molempien kokelaiden piti tehdä normaalien fyysisten ja teknisten vaatimuksien lisäksi gradutyö valitsemastaan aiheesta. Dennis teki gradutyönsä aiheesta "Onko keski-iän ylittäneellä vielä tulevaisuutta taekwondon harrastajana?", ja Laurin aiheena oli ”Taekwondoa lapsen innolla”.
Kokeen jälkeen seura järjesti juhlatilaisuuden Hillside Golfin kabinetissa, johon oli kutsuttu sukulaisten ja seuran johtokunnan lisäksi myös vieraita Lohjan Taekwondoseurasta, sekä merkittäviä henkilöitä Denniksen ja Laurin menneen 16 vuoden harrastustaipaleen varrelta. Molemmille kokelaille jäi sekä kokeesta että juhlallisuuksista erittäin hyvät muistot.
Lauri kertoo kokeen olleen vaikein kaikista tähän mennessä olleista. Nyt ei riittänyt pelkkä fyysinen valmistautuminen, vaan koe sisälsi gradutyön sekä myös keskustelua kokeen pitäjien kanssa. Kokeen jälkeen oli erittäin hyvä olo mennä kotiin odottamaan illan juhlallisuuksia.
Denniksen mukaan juhlat olivat erittäin hyvät ja seura oli selkeästi panostanut niihin. Ne antoivat koko päivälle entistä suuremman arvon. 16 vuotta sitten oli ensimmäinen vyökoe alkeiskurssilla, eikä silloin osannut ajatellakaan, että joskus saisi opettaja-arvon. Silloin oli osaltaan samanlainen onnistumisen tunne, että on saavuttanut jotain, kuin tämänkin opettajakokeen jälkeen. Tämä saavutettu opettaja-arvo ei ole vain henkilökohtainen saavutus, vaan koko seuran saavutus.
Kun uusilta opettajilta kysyttiin mieleenpainuvinta muistoa taekwondon parista, niin Laurin muistossa ensimmäinen Dan-koe on jäänyt mieleen. Se oli niin erilainen aiempiin kokeisiin verrattuna ja iso merkkihetki taekwondoharrastajan taipaleella. Dennis kertoo parhaaksi muistokseen sen, miten taekwondon harrastaminen oman pojan kanssa on kasvattanut isä-poika suhdetta tiiviimmäksi vuosien varrella.
16 vuotta on kohtuullisen pitkä aika harrastaa samaa lajia. Mikä on saanut Denniksen ja Laurin jatkamaan kaikkien näiden vuosien ajan? Molemmat vastaavat kuin yhdestä suusta, että päällimmäisin syy on Vihdin Taekwondoseuran erittäin hyvä henki. Harjoituksiin tullessa on aina tervetullut olo, vaikka olisi joutunut pitämään pientä taukoa erilaisista syistä.
Nyt suoritettu opettajakoe ei ole harjoittelut päätepysäkki, vaan matka jatkuu. Tulevaisuuden suunnitelmissa Laurilla on oman seuran perustaminen sitten, kun elämä asettuu aloilleen. Dennis näkee, että tästä eteenpäin hänellä on entistä suurempi mahdollisuus jakaa tietoa ja oppia nuoremmille harrastajille elämänkokemuksen kautta.
Ville Montonen